PORTFOLION PEDAGOGINEN KYSYMYS
Lapsena piirsin paljon. Tykkäsin olla omissa oloissani ja tehdä omia nyherryksiä...Äiti on kertonut minun huokaisseen päiväkodin jälkeen, että kumpa siellä saisi joskus olla rauhassa.
Alakoulun kuvaamataiteen tunneista ei ole jäänyt mitään mieleen. "Osasin piirtää", joten olen varmaankin selviytynyt annetuista kaavamaisista tehtävistä riittävän hyvin. Ilmeisesti elämyksiä en tunneilla ole juurikaan kokenut, koska muistijälkiä ei ole. Leena-ope oli kyllä ihana, mutta kuvataide ei tainnut olla hänen vahvin lajinsa.
Alakouluikäisenä asuin talossa, joka oli lapsille oikea paratiisi. Talossa asui myös serkkuni ja paras ystäväni ja samoissa tiloissa toimi isiemme putkiliike. Piha oli iso, inspiroiva ja vaarallinenkin. Tämän kuvan lapsuuden pihastani olen piirtänut lastentarhanopettaja-opistossa 90-luvun alussa. Kuvasta välittyy mielestäni ilo ja mahdollisuus seikkailuun.
Joskus alakoulun viimeisillä luokilla päätin, että minusta tulee muotisuunnittelija. Piirsin paperinukeille vaatteita ja istuin television ääressä piirtämässä/ kopioimassa ihania vaatteita Agatha Christien jännitys-sarjoista. 20-30-luvun estetiikka vetosi minuun kovasti. Mieleen jäänyt kuvan tekeminen on aina tapahtunut kotioloissa.
Yläkoulussa kuvatiteen opetus oli "tappavan tylsää". Opettajaksi minulle sattui se huonompi; matematiikan opettaja, jonka yhteyttä kuvataiteisiin, en ymmärrä vieläkään. Yläkoulun kuviksesta ystäväpiiriini on jäänyt vitsi: "piirretään pirtinnurkkaa". A3 paperille piirrettiin lyijykynällä (ja viivottimella) perspektiivi-kuvaa hirsiseinäisen, vanhan pirtin nurkasta...
Lukiossa kuvatide oli antoisampaa. Opettajana toimi kuvataiteissa epäpätevä konekirjoituksen opettaja, joka itse harrasti taiteita. Meininki oli ihan erilainen kuin yläkoulussa; koristeltiin luokkien seiniä akvaarioiksi, maalattiin akvarelleja ( ja saatiin siihen opetusta). Ilmapiiri oli luova ja salliva. Muistan opettajalta saatua henkilökohtaista hyvää palautetta. Menestyin Osuuspankin piirrustuskilpailussa. Työ oli omastakin mielestäni onnistunut; pyykkäri rannassa :)
Opettaja sai meidät piirtävät tytöt jotenkin innostettua myös omaehtoiseen piirtämiseen. Piirsimme toisistamme lyijykynällä muotokuvia. Niitä on joitakin säilynytkin.
Opiskelemaan ajauduin Jyväskylän lastentarhanopettaja opistoon. Siellä kuvataiteen opetus oli todella hyvää ja monipuolisa. Tekniikoita käytiin läpi kattavasti ja teoriapuoleekin perehdyttiin. Kuvataiteen lisäksi opetusta saatiin myös askartelusta ja nukketeatterista.Lastentarhanopettaja opistossa tutustuin myös ensi kertaa pienille lapsille soveltuviin grafiikan tekniikoihin.
Kuvataiteen opintojen spurttti alkoi, aloittaessani opinnot Kuopion käsi-ja taideteollisuus akatemiassa 90-luvun puolivälissä. Taidehistoriaa, plastista sommittelua, piirrustusta ja maalausta, muotoilua, elävän mallin piirtämistä ym. Oli ihanaa opiskella taitavien opettajien johdolla! Eniten pidin elävän mallin piirtämisestä ja sitä teimmekin paljon. Kuopion kuvataideopinnoissani toteutui mielestäni Forsman& Piirosenkin (2008) mukaan yksi kuvataideopetuksen tärkeimmistä tehtävistä, näkemään opettaminen. Elävän mallin piirtämistä harjoiteltiin paljon, kuten myös elävän mallin muotoilua savasta. Käsiala ja viiva harjaantui toistojen myötä.
Työskennellessäni lastentarhanopettajana Helsingissä, aloitin Taideteollisessa korkeakoulussa lasten taidekasvatuksen opintokokonaisuuden (15 ov.) Opiskelu tapahtui kahtena iltana viikossa, puolentoista vuoden ajan. Opintokokonaisuus oli todella monipuolinen ja antoisa. Tehtiin paljon itse, mutta saatiin myös teoriapuolen evästystä lasten kanssa työskentelyyn. Kurssilla opiskeltiin perinteisempien tekniikoiden lisäksi (piirrustu, maalaus, grafiikka) myös uudenpia ja kokeilevampia tekniikoita (romutyöpaja, ympäristötaide, installaatio). Opettajina toimivat mm. Ove Ek, Sirpa-Helena Viljanen, Liisa Piironen, Mallu Järkkä, Esa Kylliäinen ja Jaakko Tornberg. Huippukurssi, huippu opettajia!
Taidekasvatuksen opintokokonaisuuden lopuksi toteutettiin opetusharjoitteluna omassa työpaikassa noin kahden kuukauden mittainen taidekasvatus-projekti. Omani tein päiväkoti Onnelassa 5-vuotiaiden kanssa. "Perhosprojekti" oli poikkitaiteellinen kokonaisuus, jossa roolivaateleikkien ja lastentanssiharjoitusten kautta, siirryttiin kuvataide-harjoituksiin, valokuvaukseen ja varjoteatteriin. Projekti huipentui hallaharsolle maalattujen siipien tanssittamiseen.
