Mediakuva,video

Mediakuva video

KESÄ, OHTAKARI

Lyhytvideo Oneshot movie jonka levitys ja palaute blogin kautta.  

Liikuvan kuvan ja äänimaiseman ilmaisukeinot. Suunnittelu, kuvaus ja editointi. 

http://youtu.be/kBleTppOCgA

 

Croquis-piirustus

Croquis-piirustus (=pikapiirustus) ihmismalleista 2.9.2015

Ihmisen piirtämisen mittakaavan läpikäyminen ja välineisiin tutustuminen.

Aurinkoisen ja kolean syyskesän päivän puuha; joku tai jotkut korokkeelle seisomaan ja toiset piirtävät croquis- piirustuksen näkemästään, 8:ssa minuutissa.

Rentoa puuhaa, joka vapautti tunnelman jopa riehakkaaksi! Hyvä, että piirrustuksia tehtiin useampia, jotta eri välineisiin ja erilaisiin papereihin pääsi tutustumaan. Kahdeksan minuuttia tuntui piirtäjänä yllättävän pitkältä ajalta. Lasten kanssa voisi kokeilla lyhyempääkin aikaa ja rohkaista hakemaan pikapiirrustuksiinsa vain hahmotelmaa, suuria linjoja, ei yksityiskohtia.

Pedagoginen kysymys

PORTFOLION PEDAGOGINEN KYSYMYS

Lapsena piirsin paljon. Tykkäsin olla omissa oloissani ja tehdä omia nyherryksiä...Äiti on kertonut minun huokaisseen päiväkodin jälkeen, että kumpa siellä saisi joskus olla rauhassa. 

Alakoulun kuvaamataiteen tunneista ei ole jäänyt mitään mieleen. "Osasin piirtää", joten olen varmaankin selviytynyt annetuista kaavamaisista tehtävistä riittävän hyvin. Ilmeisesti elämyksiä en tunneilla ole juurikaan kokenut, koska muistijälkiä ei ole. Leena-ope oli kyllä ihana, mutta kuvataide ei tainnut olla hänen vahvin lajinsa.

 Alakouluikäisenä asuin talossa, joka oli lapsille oikea paratiisi. Talossa asui myös serkkuni ja paras ystäväni ja samoissa tiloissa toimi isiemme putkiliike. Piha oli iso, inspiroiva ja vaarallinenkin. Tämän kuvan lapsuuden pihastani olen piirtänut lastentarhanopettaja-opistossa 90-luvun alussa. Kuvasta välittyy mielestäni ilo ja mahdollisuus seikkailuun.

Joskus alakoulun viimeisillä luokilla päätin, että minusta tulee muotisuunnittelija. Piirsin paperinukeille vaatteita ja istuin television ääressä piirtämässä/ kopioimassa ihania vaatteita Agatha Christien jännitys-sarjoista. 20-30-luvun estetiikka vetosi minuun kovasti. Mieleen jäänyt kuvan tekeminen on aina tapahtunut kotioloissa. 

Yläkoulussa kuvatiteen opetus oli "tappavan tylsää". Opettajaksi minulle sattui se huonompi; matematiikan opettaja, jonka yhteyttä kuvataiteisiin, en ymmärrä vieläkään. Yläkoulun kuviksesta ystäväpiiriini on jäänyt vitsi: "piirretään pirtinnurkkaa". A3 paperille piirrettiin lyijykynällä (ja viivottimella) perspektiivi-kuvaa hirsiseinäisen, vanhan pirtin nurkasta...

Lukiossa kuvatide oli antoisampaa. Opettajana toimi kuvataiteissa epäpätevä konekirjoituksen opettaja, joka itse harrasti taiteita. Meininki oli ihan erilainen kuin yläkoulussa; koristeltiin luokkien seiniä akvaarioiksi, maalattiin akvarelleja ( ja saatiin siihen opetusta). Ilmapiiri oli luova ja salliva. Muistan opettajalta saatua henkilökohtaista hyvää palautetta. Menestyin Osuuspankin piirrustuskilpailussa. Työ oli omastakin mielestäni onnistunut; pyykkäri rannassa :)

Opettaja sai meidät piirtävät tytöt jotenkin innostettua myös omaehtoiseen piirtämiseen. Piirsimme toisistamme lyijykynällä muotokuvia. Niitä on joitakin säilynytkin.

Opiskelemaan ajauduin Jyväskylän lastentarhanopettaja opistoon. Siellä kuvataiteen opetus oli todella hyvää ja monipuolisa. Tekniikoita käytiin läpi kattavasti ja teoriapuoleekin perehdyttiin. Kuvataiteen lisäksi opetusta saatiin myös askartelusta ja nukketeatterista.Lastentarhanopettaja opistossa tutustuin myös ensi kertaa pienille lapsille soveltuviin grafiikan tekniikoihin. 

Kuvataiteen opintojen spurttti alkoi, aloittaessani opinnot Kuopion käsi-ja taideteollisuus akatemiassa 90-luvun puolivälissä. Taidehistoriaa, plastista sommittelua, piirrustusta ja maalausta, muotoilua, elävän mallin piirtämistä ym. Oli ihanaa opiskella taitavien opettajien johdolla! Eniten pidin elävän mallin piirtämisestä ja sitä teimmekin paljon. Kuopion kuvataideopinnoissani  toteutui mielestäni Forsman& Piirosenkin (2008) mukaan yksi kuvataideopetuksen tärkeimmistä tehtävistä, näkemään opettaminen. Elävän mallin piirtämistä harjoiteltiin paljon, kuten myös elävän mallin muotoilua savasta. Käsiala ja viiva harjaantui toistojen myötä.

Työskennellessäni lastentarhanopettajana Helsingissä, aloitin Taideteollisessa korkeakoulussa lasten taidekasvatuksen opintokokonaisuuden (15 ov.) Opiskelu tapahtui kahtena iltana viikossa, puolentoista vuoden ajan. Opintokokonaisuus oli todella monipuolinen ja antoisa. Tehtiin paljon itse, mutta saatiin myös teoriapuolen evästystä lasten kanssa työskentelyyn. Kurssilla opiskeltiin perinteisempien tekniikoiden lisäksi (piirrustu, maalaus, grafiikka) myös uudenpia ja kokeilevampia tekniikoita (romutyöpaja, ympäristötaide, installaatio). Opettajina toimivat mm. Ove Ek, Sirpa-Helena Viljanen, Liisa Piironen, Mallu Järkkä, Esa Kylliäinen ja Jaakko Tornberg. Huippukurssi, huippu opettajia!

Taidekasvatuksen opintokokonaisuuden lopuksi toteutettiin opetusharjoitteluna  omassa työpaikassa noin kahden kuukauden mittainen taidekasvatus-projekti. Omani tein päiväkoti Onnelassa 5-vuotiaiden kanssa. "Perhosprojekti" oli poikkitaiteellinen kokonaisuus, jossa roolivaateleikkien ja lastentanssiharjoitusten  kautta, siirryttiin kuvataide-harjoituksiin, valokuvaukseen ja varjoteatteriin. Projekti huipentui hallaharsolle maalattujen siipien tanssittamiseen. 

Grafiikka

Kuvataide 3.9.2015

Grafiikka

Kohopaino esim. pahvilaatalle liimataan aaltopahvia, tapettia tms.(materiaalilaatta) Kun väri telataan päälle, väriä on niissä kohdissa, jotka ovat koholla. 

Koulussa grafiikkaa tehdään pressprint-levylle, linolle tai pvc-levyille.

Syväpaino, kohopainon vastakohta. Voidaan tehdä samalla laatalla. Tehdään polygarbonaatti-levylle. Väri on uurroksissa, päinvastoin kuin kohopainossa. Kuivaneula.

Silkkipaino (omasta valokuvasta tehty kuva Andy Warhol-tyyppinen) Seula, sabloona.

Laakapaino. Levy käsitellään kemikaaleilla tai aineilla. Kuva maalataan suoraan levylle.

Litografia(=kivipiirros), kehitelty koulu käyttöön; kopiografiikka.

Etsaus

Tietokonegrafiikka (pages-studio löytyy Ipadilta)

Kirja: Onni Oja- piirtämisen taito. Klassikko.

Sabloonapaino

Sabluunapaino omakuva

 -> johon tehdään kevyt kuvankäsittely 

Helppo, käyttökelpoinen tekniikka, jolla saadaan hienoja töitä. Toimii varmasti hyvin luokilla 5-6, pienempien kanssa  en välttämättä lähtisi tekemään. Mattoveitset/ kirurginveitset ja niillä pikkutarkka leikkaaminen on koulussa liian riskialtista hommaa. Pienimpien kanssa yksinkertaiset(saksilla leikatut)  paperi/piirtoheitinkalvo sabloonat ja tuputus ovat kyllä toimiva juttu. 

Tässä tekniikassa paperi- sabloonan haasteena on sen hauraus. Vedoksia kuvasta voi ottaa korkeintaan kaksi, enempää paperi ei kestä. 

Maalaus + väri

Sekoitusharjoitus vesiväreillä = 6 napin systeemi ja väriopin perustieto + goethen kolmio 

Tämä on niin mun juttu! Värien sekoittaminen, sävyjen etsiminen ja  kokeileminen on ihanaa! Pääsin aikoinani  Taik:ssa lasten taidekasvatuksen opintoja  tehdessäni Ove Ekin väriopin  kurssille ja nautin siitä. Kurssi oli paitsi värioppia, myös filosofiaa! Goethen värioppi on yleissivistystä, jota aion myös koulumaailmassa  käyttää ja opettaa. 

Ohtakari 11.6.2015

Vesivärit, maisema, havaintopiirustusta ja motiivikuvausta Ohtakarissa. 11.6.2015

Motiivikuvaus Ohtakarissa vertikaaleja pintoja/muotoja.

Motiivikuvaus olisi mielenkiintoista toteuttaa oppilaiden kanssa, vaikkapa valmiiksi ideoitujen motiivien/ aiheiden  avulla, parin kanssa, koulussa sisällä tai ulkona...

 

Päivä Ohtakarissa oli hieno. Sää suosi ja teki hyvää puuhastella pienryhmän kanssa jotain koulun ulkopuolella.

Akvarellimaalaus meren äärellä oli ihanaa. Miksi tällaista ei tule tehtyä "oikeassa elämässä"?

Omien oppilaiden kanssa haluan ehdottomasti lähteä ulos luontoon maalaamaan! Pienemmät voivat maalata koulun läheisyydessä ja isommat luontoretkellä!

 

FLANÖÖRI

Varjosta valoon: Silmiä häikäisee loppukesän hellepäivän kirkkaus. Täydellinen ilma. Hiljaiset keskipäivän tunnit. Raksamiehet kolistelee naapurissa. Vastaantulijoita on vähän. 

Asfalttitiellä tulee heti kuuma. Aurinko porottaa selkään. Haikeutta. Kesän viimeinen hellepäivä on nyt. Monet kukat ovat jo kuihtuneet. Viimeinen lomaviikko ja kohta taas edessä ero perheestä.

Saan kävellä yksin. Auringossa on ihanaa. Asfaltti muuttuu hiekkatieksi ja askeleet rahisevat.

Tuoksuu metsältä ja etäisesti järveltä. Varjossa metsän kohdalla tuulahtaa loppukesän kostea, syksyinen haju. 

Kävelen kohti järvenrantaa. Järveltä käy ihana vilvoittava tuuli. Kaislat taipuvat kesätuulessa. 

Tie vie eteenpäin. Istun rantakivelle ja nautin auringon lämmöstä kasvoilla. Jossakin ruohonleikkuri hurisee. 

Rivitalon kohdalla kuuluu astioiden kilinää, ihmiset ovat syöneet lounasta ulkona!

Vesi on aika tyyni, näkyy pohjaan saakka. Kuuluu pientä liplatusta ja pyöräilyn ääniä kävelytiellä.

Kanootteja ja veneitä näkyy rannalla paljon. Täällä asuu paljon ihmisiä, vaikka nyt ei tunnu siltä.

Nyt tuoksuu järvi. Järven toisella puolen hurisee moottoritie. 

Auringossa on niin kuumaa, että sen haistaa. Törröttävät heinät ja kuivuneet kesäkukat kertovat, että ollaan jo lähellä syksyä.

Katsetta siirtämällä, voin valita olenko maalla vai kaupungissa. 

Aavan veden kohdalla tuulee kovemmin- ihanaa! 

Haavan lehdet havisevat tuulessa. Uimarannalla on iltapäivän raukeus. Uimarit ryntäävät tänne koulun jälkeen, silloin hiljaisuus on kaukana. 

Tiellä menee ryhmä päiväkävelyllä olevia ihmisiä, he ovat hilpeitä ja huolettomia...

Tekisi mieli mennä uimaan. Varjossa on mahtavaa istuskella näin kuumana päivänä, salaa!

Oikaisen tuttua polkua pitkin kotiin. Metsässä tuoksuu mädäntyneet kasvit. 

Kotitie on polttavan kuuma. En haluaisi juuri nyt olla missään muualla!

Jotkut kukat ovat vielä pitkään voimissaan!!

"Kulkeminen ympäristössä ei ole pelkästään havaintojen tekoa ja tiedonkeruuta. Ympäristön tutkiminen tukee myös ajattelua. Kokemukset sekä pienestä että suuresta mittakaavasta ovat tärkeitä."( Forsman & Piironen, 2008).

Visuaalinen analyysi- tehtävä museossa.

VISUAALINEN ANALYYSI - TEHTÄVÄ MUSEOSSA

PASI RAUHALAN KOTIMUSEO

HOLVI, KOLMAS KERROS, JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO

SUOMEN TAIDEGRAAFIKOT RY:N KOKOELMANÄYTTELYSSÄ ORAVIEN AARTEITA

Otin tehtäväkseni tutustua Pasi Rauhalan kotimuseoon, sekä kotimuseon seinillä olevaan taidegrafiikan kokoelmaan (näyttely näyttelyn sisällä). Museokäynnillä mukanani olivat 6- ja 9-vuotiaat poikani. Raportoin museokäyntiä osaltaan myös heidän reaktioidensa ja havaintojensa pohjalta. Kävimme näyttelyssä kesäkuussa 2015.

Pasi Rauhalan Kotimuseo -projekti alkoi kesällä 2011 Hämeenlinnan taidemuseon piharakennuksessa. Teos oli käytännössä kolmen huoneen kokonaisuus sijoitettuna 1970-luvulle. Kotimuseo on Pasi Rauhalan kokonaisvaltainen taideteos, jossa hän pyrkii ymmärtämään aiempien sukupolvien elämää siirtämällä oman synnyinvuotensa 30 vuotta ajassa taaksepäin. Samalla hän tulee rakentaneeksi itselleen uuden identiteetin, suvun ja koko elämän. Rauhala pohtii teoksessaan, mitä hänestä olisi tullut ja mihin olisi päätynyt, jos tilanne olisi ollut toinen. Hämeenlinnan taidemuseossa esitetty kokonaisuus kietoutui 1970-luvun tapahtumien ympärille.

Oravilla Pasi Rauhalan tarinassa palataan hieman taaksepäin 1960-luvulle. Pasi, ajan ongelmalapsi, saapuu kesätöihin Jyväskylään ja asettuu asumaan Oravien perheeseen. Visiitti venyy kuitenkin paljon pidemmäksi, sillä kesän jälkeen Pasin äiti ei suostukaan ottamaan poikaansa.. takaisin kotiin. 

Kapinoivan Pasin olemassaolo perheessä näkyy erilaisina esineinä, ääninä ja päiväkirjoina.

"- Istun nyt kolmatta iltaa kotiarestissa. Sain maanantaina ”äidiltä” kirjeen, jossa hän ilmoitti, ettei kotiin ole enää paluuta. Niin oli kuulemma sovittu herra Oravan kanssa jo keväällä. Kukaan ei vain ollut vaivautunut kertomaan minulle totuutta! "

Viides Pasi Rauhalan Kotimuseo -näyttely tekee aikamatkan Pasin nuoruusvuosien Jyväskylään. Kokonaisuus sijoittuu 60-luvulle, jolloin Pasi oli kasvattilapsena Oravien perheessä. (Jyväskylän taidemuseon nettisivut).

Pasin kotimuseo avautuu Jyväskylän kaupunginmuseon kolmannessa kerroksessa, seesteisenä ja kauniina, hyvin autenttisen oloisena 60-luvun kotina. 

Koti on rakennettu pieteetillä, pieninpiä yksityikohtia myöten 60-lukulaiseksi pikkukaupungin kodiksi. Värisävyt, tapetit ja huonekalut tuovat muistoja mieleen. On hauskaa bongailla tuttuja asioita.

Alku informaatiossa annettu lupa koskea tavaroihin, riemastuttaa museokavereitani!

Pasin kotimuseo on mitä suurimmissa määrin kokonaistaideteos. Taiteilija on selvästi nähnyt vaivaa kootessaan yksityiskohtia myöten ajan henkeä huokuvan "lavastuksen".  Pidän ideasta sisällyttää näyttelyyn näyttely, kuten tässä on taidegrafiikan  osalta tehty. Kotimuseon jatkuvuuden idea on minusta kiehtova. Olisi kiva nähdä myös muut Pasi elämästä kertovat näyttelyt...

Tutkiessamme huoneistoa läpi, taustalla kuuluu lakkaamatta puheensorina, laulun tapailua ja kitaransoittoa. Emme aluksi huomaa Pasin omaan huoneeseen sijoitettua Pasi-nukkea. Pian pojat kuitenkin jähmettyvät huoneen ovelle; Pasi on löytynyt!

Pasi-hahmo kauhistuttaa lapsia, vaikka jutut ja musisoinnit ovatkin ihan sympaattisia. Päähän projisoidut liikkuvat kasvot ilmeineen ovat tehokas tapa tehdä Pasi "näkyväksi ja eläväksi". 

Yritin keventää tunnelmaa kertomalla lapsille Pasin olevan hyvin rakennettu nukke, jonka kasvot heijastetaan hyllyn alla olevasta kamerasta. Pienempi olisi halunnut heti pois...

Seikkailu jatkui puhelimen piristessä. Lapset eivät halunneet vastata lankapuhelimeen, joten minä sain sen tehdä. Nuorehko naisääni kyseli Pasia, eikä juurikaan piitannut vastauksistani :) 

Jännittävää! 

Puhelimen pirinä tyhjässä asunnossa lisäsi aavemaista tunnelmaa. Minusta ja 9-vuotiaasta jännitys oli mielenkiintoista, mutta 6-v. halusi kotiin.

Grafiikantyöt asunnossa olivat kauniita, mielenkiintoisia ja kokoelma oli monipuolinen. Näyttelyn katsominen kodin seiniltä oli jotenkin luontevaa ja työt istuivat hyvin asunnon henkeen. 

Taidemuseon työntekijältä kuulimme kotiin lähtiessä, että syksyllä Pasin seuraksi ilmaantuu tyttö... Lapsia ajatus uudesta asukkaasta kiehtoi ja mietityytti kovasti. Isompi pojista haluaisi kovasti käydä näyttelyssä uudestaan, sitten kun uusi asukki on saapunut.

Kaikenkaikkiaan näyttelykokemus oli hyvä ja ajatuksia herättävä. Ehkä taiteilija halusikin hiukan provosoida Pasin-nuken inhorealismia hipovalla toteutuksella, olihan kyseessä taide-installaatio eikä retro-sisustus- näyttely! Kaunis, nostalginen, harmoninen asunto ja epämääräinen, hiukan pelottava asukas, täydensivät toisiaan hienosti. 

Oma taidenäkemykseni on nykyisellään kaipuuta kauneuteen ja hyvyyteen, elämykseen. En kaipaa taiteesta pysähtymistä negatiivisella tavalla, maailma on sitä muutenkin täynnä. Nautin esteettisyydestä, tarinoista oli ne sitten totutettu millä tahansa taidemuodolla. Käyn paljon katsomassa nykytanssia ja niihin esityksiin on usein sekoitettu elementtejä performanssista, puheteatterista ja ne myös ovat usein visuaalisia. Samoja asioita löysin myös Pasi Rauhalan kotimuseosta. 

Opetusharjoittelu, huhtikuu 2015

Opetusharjoittelu, huhtikuu 2015

Harjoitelimme pienryhmäni kanssa 5-luokassa, Halkokarin koululla. Toteutimme opetusharjoittelussamme ilmiölähtöisen  keskiaika-projektin, johon integroimme mm. kuvataiteen. Minä teetin oppilailla kuivapastelliliiduilla(Isonkyrön paletti) ja pehmeällä lyijykynällä, kuvia keskiaikaisista ammateista, Isonkyrön kirkon seinämaalausten tyyliin. Työntekemiseen virittäydyttiin tutustumalla Isonkyrön kirkon seinämaalauksiin, sekä kuuntelemalla fiktiivista tarinaa niiden maalaamisesta. 

Mielestäni työt onnistuivat hyvin ja varsinkin alussa työn tekemisen meininki oli tosi hyvä (oppilaat työskentelivät ja kuuntelivat samalla tarinaa). Tunnista jäi itselle hyvä mieli ja muutamien oppilaiden onnistuminen oli suorastaan liikuttavaa.