FLANÖÖRI

Varjosta valoon: Silmiä häikäisee loppukesän hellepäivän kirkkaus. Täydellinen ilma. Hiljaiset keskipäivän tunnit. Raksamiehet kolistelee naapurissa. Vastaantulijoita on vähän. 

Asfalttitiellä tulee heti kuuma. Aurinko porottaa selkään. Haikeutta. Kesän viimeinen hellepäivä on nyt. Monet kukat ovat jo kuihtuneet. Viimeinen lomaviikko ja kohta taas edessä ero perheestä.

Saan kävellä yksin. Auringossa on ihanaa. Asfaltti muuttuu hiekkatieksi ja askeleet rahisevat.

Tuoksuu metsältä ja etäisesti järveltä. Varjossa metsän kohdalla tuulahtaa loppukesän kostea, syksyinen haju. 

Kävelen kohti järvenrantaa. Järveltä käy ihana vilvoittava tuuli. Kaislat taipuvat kesätuulessa. 

Tie vie eteenpäin. Istun rantakivelle ja nautin auringon lämmöstä kasvoilla. Jossakin ruohonleikkuri hurisee. 

Rivitalon kohdalla kuuluu astioiden kilinää, ihmiset ovat syöneet lounasta ulkona!

Vesi on aika tyyni, näkyy pohjaan saakka. Kuuluu pientä liplatusta ja pyöräilyn ääniä kävelytiellä.

Kanootteja ja veneitä näkyy rannalla paljon. Täällä asuu paljon ihmisiä, vaikka nyt ei tunnu siltä.

Nyt tuoksuu järvi. Järven toisella puolen hurisee moottoritie. 

Auringossa on niin kuumaa, että sen haistaa. Törröttävät heinät ja kuivuneet kesäkukat kertovat, että ollaan jo lähellä syksyä.

Katsetta siirtämällä, voin valita olenko maalla vai kaupungissa. 

Aavan veden kohdalla tuulee kovemmin- ihanaa! 

Haavan lehdet havisevat tuulessa. Uimarannalla on iltapäivän raukeus. Uimarit ryntäävät tänne koulun jälkeen, silloin hiljaisuus on kaukana. 

Tiellä menee ryhmä päiväkävelyllä olevia ihmisiä, he ovat hilpeitä ja huolettomia...

Tekisi mieli mennä uimaan. Varjossa on mahtavaa istuskella näin kuumana päivänä, salaa!

Oikaisen tuttua polkua pitkin kotiin. Metsässä tuoksuu mädäntyneet kasvit. 

Kotitie on polttavan kuuma. En haluaisi juuri nyt olla missään muualla!

Jotkut kukat ovat vielä pitkään voimissaan!!

"Kulkeminen ympäristössä ei ole pelkästään havaintojen tekoa ja tiedonkeruuta. Ympäristön tutkiminen tukee myös ajattelua. Kokemukset sekä pienestä että suuresta mittakaavasta ovat tärkeitä."( Forsman & Piironen, 2008).